Polyvagaalisessa teorialla tarkoitetaan mallia, jonka on kehittänyt yhdysvaltalainen psykologi ja neurotieteilijä Stephen W Porges. Siinä on kysymys hyväksyttynä ja turvassa olemisesta tai hylättynä, syytettynä ja pelossa elämisestä. Tähän tilaan päädytään lapsuuden kiintymysmallin saattelemana. Tämä teoria jakaa autonomisen hermoston kolmeen hierarkkiseen osaan, kun sen on perinteisesti ajateltu olevan kaksiosainen. Ennen ajateltiin, että vagushermo on yksi ja ainoa, jolloin sympaattisen hermoston toimintaa pidettiin ikään kuin kaasuna ihmisen elämässä ja parasympaattista hermostoa jarruna.  

Uudemman tutkimuksen mukaan vagushermo jakautuu kahteen eri haaraan, joista toinen on vatsanpuolella ja toinen selänpuolella. Vatsan puoleinen ventraalinen haara säätelee yhteyttä ulkoiseen ja selänpuoleinen dorsaalinen haara säätelee vetäytymistä. Sosiaalisen liittymisen tilassa ihminen havainnoi hyviä asioita, hänellä on turvan tunne, hän kokee ihmiset turvallisesti, olo on levollinen, yksilöllä on yhteys itseen, toisiin ja oppimisen kyky on taattu. Tällöin kyse on vagaalisesta jarrusta ja ihmisen on sosiaalisen tilan levossa. 

Uudemman tutkimuksen mukaan vagushermo jakautuu kahteen eri haaraan, joista toinen on vatsanpuolella ja toinen selänpuolella. Vatsan puoleinen ventraalinen haara säätelee yhteyttä ulkoiseen ja selänpuoleinen dorsaalinen haara säätelee vetäytymistä. Sosiaalisen liittymisen tilassa ihminen havainnoi hyviä asioita, hänellä on turvan tunne, hän kokee ihmiset turvallisesti, olo on levollinen, yksilöllä on yhteys itseen, toisiin ja oppimisen kyky on taattu. Tällöin kyse on vagaalisesta jarrusta ja ihmisen on sosiaalisen tilan levossa. Säätelyikkunan osat ovat siis 1) sosiaalinen liittyminen, 2) taistele tai pakene ja 3) lamaantuminen. Teoria selittää minkä kehollisen mekanismin kautta kykenemme turvalliseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Säätelyikkuna toimii yksilön oman elämänhistorian mukaisesti.